Say hello to...

Loputtomalta tuntuvan kikkailun jälkeen suunnitelma lopulta onnistui ja posti toi lähistölleni iPhonen sisältävän paketin. Tosin, itse puhelimen hankkimisessa ei ollut mitään suurempaa ongelmaa, suunnitelman muut osat vain mutkistivat ja pitkittivät sen toteutumista.

Parin päivän käytön jälkeen ei auta kuin ihmetellä sitä, miten jotkin asiat vain ovat juuri niin hyviä kuin niiden kuvitteli olevan. Vielä suurempi ihmettelyn aihe on se, miten moni niistä asioista tulee Infinite Loop 1, Cupertino, Californiasta.

Muutama asia toki vituttaa, ihan suoraan sanoen. iPhone ei toimi normaalin iPodin tavoin iTunesissa vaan ainoa tapa siirtää sinne materiaalia on synkronoida. Drag'n'drop ei toimi. Se on tosin omalla kohdallani pieni kiusa, mutta kiusa kuitenkin. Varsinkin videomateriaalin suhteen iTunes kun on kelvottomasta seuraava ja tuntuu typerältä lisätä videopätkiä sinne pelkästään iPhonea varten. Lisäksi joku on nukkunut vahingossa tai tarkoituksella kun iPhonen kuulokeliitännästä päätettiin. "Joo, haudataan se tuonne syvälle kuorien sisään ettei 90% maailman 3,5mm kuulokkeista käy siihen." Tuostakin onneksi selviää, tavalla tai toisella. En silti haluaisi alistua Applen vakiokuulokkeisiin, vaikka niissä lukikin veikeästi "Listen responsibly. Drive safely."

Laturi on melkoisen standardin näköinen Applen töpseli-to-USB -laturi, joskin tietysti jenkkipistokkeella, jonka tosin voi iloisesti vaihtaa esimerkiksi MacBook Pro:n laturista oikeaksi. Tai ladata ihan iPod-johdolla suoraan tietokoneesta. Miten vain huvittaa.

Lokalisoinnin puute tietysti hiukan kismittää, ei niinkään kielen kuin esimerkiksi puhelinnumeroiden ja näppäimistön ryhmittelyjen takia, mutta sitä saa mitä tilaa. Ainakin melkein. Pyrin alunperin hankkimaan 4Gt mallin jotta lelulle tulisi mahdollisimman vähän hintaa, mutta suunnitelman venyessä 8Gt tuli ainoaksi vaihtoehdoksi. Bluetooth-tuki ulkoiselle näppäimistölle saisi löytyä niin ikään, saisi uuden Wireless Keyboardin kanssa mielettömän söpön muistiinpanovälineen.

Mitäpä muuta kertomaan. WLAN toimii hurmaavan hyvin ja nopeasti, en ole vielä kokeillut datasotaa EDGEn yli. Kaikki on oikeastaan ollut erittäin... hurmaavaa.

Puutteistaan huolimatta iPhone on tähän mennessä ollut asteikolla 1-10 tasan 11. Ehkä jopa hiukan yli. "I would stand in line for this, there's always room in life for this."

Extreme Ways

Pahoittelen viivästystä kirjoittelussa, meinaavat tehtävät ja kellonaika olla salaliitossa keskenään. Aina jompikumpi haraa vastaan blogahtelun suhteen.

Meduusa-trilogian elokuvat loppuvat aina samalla tavalla, Mobyn Extreme Ways alkaa soimaan viimeisten kuvien välähdellessä ruudulla ennen lopputekstejä. Erinomainen biisi. Biisin sanoituksissa lukee "I would stand in line for this / There's always room in life for this" ja juuri tuo kohta soi päässäni, kun hain Lenon korvaavan koneen. Trilogian keskimmäinen osa toimi inspiraationa konetta nimetessä.

Ai että mitä konetta? 15" MacBook Pro, 2,4GHz prosessorilla. Ensimmäinen hankkimani mäkki, joka on suoraan listakonfiguraatiossa. Se on kaiken kaikkiaan varsin hurmaava värkki ja kaikkea sitä, mitä MacBook olisi saanut olla alunperinkin. Maanantaina varustin sen Leopardilla, jonka irtosi näppärään 8,95€ hintaan up-to-date tarjouksessa. Lopetin haaveilut pienemmän MBP:n perään kun hoksasin, että oikeastaan kaipasin enemmän resoluutiota kuin MacBookissa oli, eikä 15" kuitenkaan ollut kannettavuudeltaan merkittävästi huonompi. WaterFieldin SleeveCase tarvitsee uuden rungon, mutta se ei paljon haittaa. Tällä hetkellä kone matkailee vanhassa olkalaukussani, johon se menee juuri naftisti.

Probook vakuuttaa. Kuoret eivät nitise ja natise, näytönohjaimessa on tehoa, akkukestoa löytyy yhtälailla ja näytössä (matta) on aina pykälä tai pari kirkkautta varalla senkin jälkeen kun löytää itselleen sopivan. Valoisuussensorit toimivat melkeinpä liiankin hyvin, taustavalaistu näppäimistö on parhautta ja muutenkin koko kone tuntuu juuri siltä miltä pitäisi. Ainoat asiat joita MacBookista kaipaan on näppäimistö (Probookin näppis on tunnottomampi vaikkei sen huonompi kirjoittaa) ja magneettisalpa. Yritän aina aluksi raastaa koneen kynsillä auki, kunnes hoksaan vapauttaa salvan.

Leopardikin vakuuttaa. Vaikken olekaan kaikista (visuaalisista) uudistuksista riemuissani, sisuskalut tuntuvat saaneen sopivan virkistyksen. En ole myöskään kerennyt ihmettelemään uusia toimintoja kovinkaan paljoa. Uusi Safari tuntuu hyvältä, mutta Spaces ja Time Machine ovat testaamatta. Introvideo oli ottanut askeleen eteenpäin visuaalisesti mutta uusi biisi ei miellyttänyt niin paljon. Tosin se on hyvää vaihtelua, olen kuitenkin syystä tai toisesta joutunut katsomaan Tigerin introvideon 8-9 kertaa.

MacBookit saivat tänään lisää vääntöä jälleen kerran ja ilmeisesti näytönohjainkin sai hienoisen boostin. Jotain tällaistahan oli odotettavissa. MacBook Pro sai samalla 2,6GHz prosessorin tilausoptioksi. Pienempää subnotebookia on aavisteltu alkuvuodesta, mutta sen näyttää vain aika koska sellainen tulee. Vai tuleeko ollenkaan.

Mutta tässäpä luvattu tilannepäivitys kannettavista. Seuraavaksi jotain ihan muuta...