Vieroitusoireita

Pakkohan se on myöntää, ei meinaa Windows enää sujua. Suurin ongelma on se, että tavoittelee omppunappia näppiksestä. Ja Dock on jossain kummasti kadoksissa, vaikka senhän saa haksoroitua Windowsiinkin, kuten kateudesta kärsivä feldon demonstroi. Mutta näin tämä on oikein sopivaa, mäkkiä on edelleen ilo käyttää vaikka muutamat pienet asiat painavat edelleen.

Miksei kukaan saa aikaiseksi toimivaa AC3-kodeekkia intelöityyn QuickTimeen? Missä viipyy Flip4Macin Universal Binary? Miksi näytönsäästäjä ja näytön himmennys sotkevat pitkien videopätkien katselua? Miksei näyttöä voisi vaikka saada sammutettua jotenkin niin, että kone jää päälle? Nykyinen ohjelmanpätkä laittaa näytön sammumaan minuutin päästä, josta se herää sitten pian itsekseen tekemään jotain hyödyllistä - kuten näyttämään näytönsäästäjää. Tämähän ei tietysti ole kuin iMacin ongelma. Ehkä optisen hiiren luonnollinen "levottomuus" aiheuttaa lisäongelmia.

Finderia voisi parantaa jotenkin mielekkäämmäksi, jotenkin tuntuu, että Windowsin kansiomallilla sai loppujen lopuksi enemmän aikaan nopeammin. Toinen ärsyttävä ongelma on se, että kun käyttää kahta näyttöä ja siirtää, vaikkapa Firefoxin, kokonaan toiseen näyttöön, ylävalikot pysyvät edelleen ykkösnäytön puolella.

Applelle lähetin palautettakin Safarista, että voisivat laittaa siihen raahaa-ja-pudota -tuen koskien välilehtien järjestystä, kuten Firefoxissa on. Samalla rahalla pistin ideana, että bluetooth-laitteesta voisi tehdä kuvakkeen työpöydälle. Silloin esimerkiksi 020202.fi:stä haetut reitti-/kaupunkikartat voisi suoraan pudottaa Safarista kännykkään. Bluetoothin käyttö ei kyllä ole nytkään hankalaa tai vaikeaa, mutta tuo yksinkertaistaisi sitä entisestään. Koko touhu tuli mieleen, kun hirveässä kiireessä tarvitsin Kemin keskustan kartan puhelimeen ennen junan lähtöä ja kaikki toimi miellyttävän nopeasti.

Näppäimistö kiukuttelee edelleen Windowsissa mutta vain siksi, etten ole jaksanut vaihtaa sitä, laiska kun olen. Aina on loppuviikko tai pyhä kun asia tulee mieleen ja lykkään sen sitten seuraavaan maanantaihin. OS X:ssä näppäimistö ei enää kiukkua, ainoastaan Caps Lock -valo välähtää välillä itsekseen. Koskahan on odotettavissa langattoman lähiverkon päivitys OS X:ään, Windowsissa verkko löytyy itsekseen mainiosti.

Energiasäästöasetuksista voi säätää näytön sammumisaikaa ja kytkeä esihimmenemisen päälle, mutta kovalevyjen suhteen voi valita vain "nukutetaan / ei nukuteta". Voisin ihan mielelläni säätää kyseistä aikaa pidemmäksi, etteivät Firewire-levyt koko aikaa joutuisi käynnistymään kun yrittää tehdä jotain.

Mutta pois en vaihtaisi siltikään, varsinkin kun on lueskellut niin toimittajien, fanaatikkojen kuin Microsoftin työntekijöiden kommentteja Vistasta. Parasta Vistassa on kuitenkin se, että kaikki turha, järjestelmän tahmauttava silmänilo katoaa, jos käyttöjärjestelmä uskoo olevansa piraattikopio. Haluan oikeasti nähdä kaikki ne innokkaat, jotka yrittävät saada aidon Vistansa luulemaan olevansa piraattikopioita. Sitä vastaan käsittääkseni ei ole edes Tanja Kampelan läpirunnomaa lakia.

Mitä iPodeihin tulee niin värillinen 20 gigainen on edelleen Helsingissä, kun ei ole ollut asiaa sinne eikä kukaan siellä käyvä ole sitä jaksanut raahata minulle asti, ainakaan vielä. 10GB-malli taas porskuttaa muuten, mutta Hold-kytkin alkaa tahmata, akku on aina vain kelvottomampi ja laitteella on ikävä tapa hyppiä biisien yli, aivan kuin se ei saisi kappaleen alusta kiinni, joten se päättää hypätä seuraavaan. Avaimenperään hirtetty Shuffle sen sijaan toimii mainiosti, akku kestää upeasti ja laite toimii oikeasti myös USB-muistina. Ainoa ärsyttävä piirre on pieni taipumus arpoa sama biisi uudelleen joko heti perään tai niin, että väliin jää yksi kappale. Jälkimmäisen vielä ymmärtää, mutta sama biisi uudestaan heti perään on jo sellainen ärsytys, että sitä varten olisi voinut rakentaa pienen tarkistuksen.

Nyt vain odottelen edelleen 12-13" Intel-iBookia eli luultavimmin MacBookia, josko sellainenkin hommattaisiin tähän taloon. MacBook Prosta tuli tällä viikolla 17"-malli, jossa toivottavasti on opittu 15"-mallin vaikeasta alkutaipaleesta. Ainakin isompaan malliin oli lisätty joidenkin ammattilaisten kaipaama FireWire800.

Kuva muuten on surutta ryöstetty Woot.comin Apple vs. Microsoft -propagandakisasta.

Kuten olen jo aiemmin todennut, valituksista huolimatta olen pahuksen tyytyväinen. Parempi ympäristö vain pistää kiinnittämään huomiota pienempiin murheisiin, Windowsin kohdalla taas on alituisen tottunut jo kipuun. Taidan painua tästä lähettämään palautetta Applelle, ehkä 10.5 Leopardissa ovat asiat taas askeleen lähempänä kuten niiden pitääkin olla. Elokuussa tapahtuvaa esittelyä odotellessa silitellään kehräävää tiikeriä.

Terveisiä käynnistysleiriltä!

Koko menneen viikon Apple-tapahtuminen tuntui kulminoituvan keskiviikkoon, jolloin ilmeisesti Officelinestä soitettiin iPodistani. Samaan aikaan Apple julkaisi Boot Campin, jolla saa asennettua Windowsin todellakin helposti Intel-pohjaisiin mäkkeihin. Harmi vain, että minulla oli ihan mieletön migreeni ja makasin koko päivän sohvalla toivoen kuolevani.

Jälleen kerran kuitenkin toiveeni ei toteutunut, joten torstain urakkana olikin modifioida vanhasta Windows XP-asennuscdstäni sellainen versio, jossa on Service Pack 2 mukana. Juotettavan tahon antaman linkin avulla se oli kuitenkin varsin selväjärkistä puuhaa, joskin aikaa ja vaivaa meni kohtuullisesti. Boot Campin asennuksen yhteydessä esiintyi silti jännä ongelma. Mäkin firmware pitää päivittää ennen ohjelmiston asennusta ja firmware-päivitys herjasi minulle, että minun ei tarvitse asentaa kyseistä päivitystä. Boot Camp taas herjasi, että firmware täytyy päivittää ennen kuin saan jatkaa asennusta. Syyksi paljastui se, että Installer.app oli unohtunut pyörimään Rosettalla - sen kun korjasi niin firmware-päivitys meni iloisesti koneeseen. Firmwaren päivittäminen oli sopivan simppeliä verrattuna eräisiin stuntteihin, joita olen Windowsin alaisuudessa joutunut tekemään vastaavaa hommaa varten. Paha ääni siitä tosin lähti, mäkin äänenvoimakkuus oli täysillä ja firmispätsin tunnusmölähdys oli varsin epämusikaalista kuultavaa.

Boot Camp asentui sen jälkeen iloisesti, tein Windowsille 20 gigatavun osion ja ryhdyin asennuspuuhiin. Kaikki meni siitä eteenpäin varsin kivuttomasti samalla rutiinilla kuin muissakin XP-asennuksissa. Boot Campin tekemä ajuriromppu vain koneeseen asennuksen jälkeen ja hiljalleen rupesi löytymään toiminnallisuutta, joskin iSight ja kaukosäädin kiukuttelevat ajurituen puutteesta eivätkä näytönohjaimen ajurit ilmeisesti ole parhaasta päästä. Tietyt asiat kaatavat Windowsin heti suoraan mäkillä: uudelleenkäynnistäminen on yksi sellainen, MSN Messengeriin kirjautuminen on toinen. Lisäksi käynnistyslevyn valintaohjelma bugittaa Windowsissa, OS X:ssä se toimii täydellisesti.

Sen sijaan pelikäytössä asiat toimivat vallan mainiosti. Ajoin koneella 3DMark'06:n ja sain outoa kyllä tulokseksi vähemmän kuin muut Windows-mäkittäjät, täytyy ihmetellä asiaa vielä myöhemmin. Hain silti kaverin innostamana Day of Defeat: Sourcen kaupasta ja se pelaa kuin unelma. Aivan täysillä detaileilla peliä ei viitsi pyörittää (ainakaan näytön natiiviresoluutiolla) mutta kaikki oleelliset ovat tapissa ja meno maittaa. Kummastukseksi tosin Intel iMacien perussynti, näppäimistöongelmat, iskevät herkästi dodittaessa. Voin oikeasti sanoa hermojen olevan riekaleena, kun kesken taistelun kuuluu Windowsin "laite irroitettu" -ääni ja näppäimistö lakkaa toimimasta. Piuha irti ja takaisin niin se rupeaa korjautumaan. Tämä tosin todistaa, että vika on enemmänkin ilmeisesti joko näppäimistössä tai iMacin firmwaressa kuin OS X:ssä. Täytyy ottaa ensi viikon asiaksi saada näppäimistö vaihtoon.

Sellainenkin pieni juttu tuli huomattua, että Mighty Mouse ei ole kyllä omimmillaan kaksinappikäytössä: se sekoilee aivan liikaa (varsinkin pelatessa) kumpaa nappia painetaan ja meinasin useammin kuin kerran ampua vahingossa joukkuetoverini kun hiiri tulkitsi painallukseni väärin. Pieni juttu, josta pääsee eroon (näppäimistövian ohella) heittämällä vaikka vanhan Logitechin langattoman työpöytäsetin kiinni.

Nyt siis elän kaksoiselämää mäkkni kanssa ja hyvin pyyhkii. iPodilla ei mene niin hyvin. Torstaina tuli (odotettu) soitto Officelineltä, että Apple ei löytänyt vikaa laitteesta. Kysyin sitten, että paljonko pitäisi maksaa väliä, jos haluaisin päivittää iPodini uudempaan videoita toistavaan malliin. Eivät kuulemma harrasta laitevaihtoja, kannattaa kuulemma myydä Keltaisessa Pörssissä ensin ja ostaa sitten uusi podi. Mitenköhän minun pitäisi myydä yksityiselle (ilmeisesti suunnittelu)viasta kärsivä iPod? Kai ongelma on sitten laitteen ja kuulokkeiden yhdistelmässä, sillä niissä ei ole erikseen mitään vikaa. Tilasin alkuviikosta uudet kuulokkeet (jotka ovat varsin lähellä nykyisiä), saa nähdä niiden kanssa. Ajattelin silti myydä iPodin pois ja ostaa myöhemmin videon tilalle.

Kiirettä uuden iPodin hankkimiseen nimittäin ei ole. Minulla on edelleen 10 gigatavun vanha iPod, jonka akku on olematon. Lisäksi hankin avaimenperääni 512 megatavun iPod Shufflen kun olivat Markantalossa tarjouksessa, 59 euroa. Shufflesta tosin tuli ilmeisesti ilmainen, sillä Markantalo mokasi korttiostossa ja nyt tilillä näkyy 59 euron veloituksen perässä 59 euron palautus. Kelpaa minulle. Shufflen modaaminen avaimenperäksi ei ollut aivan ongelmatonta, vaadittiin alustavasti yksi nippuside ja kaulanauhan kannibalisointi, että saatiin avaimenperämuisti, joka soittaa tarvittaessa musiikkia. Lisäksi askartelin vanhasta lakritsirasiasta kuulokekotelon, jonne hassusti johdotetut nykyiset kuulokkeeni menevät ilman lisäjohtoa (joku vitsiniekka keksi tehdä varsinaisesta johdosta ekstralyhyen "kauko-ohjainkäyttöä varten" ja paketissa tulee erikseen jatkojohto normaalikäyttöä varten).

Siinäpä tämän viikon tapahtumat sillä rintamalla. Kuvamateriaalia ja linkit vähän paremmassa olotilassa, nyt alkaa kellonaika painaa.

Apple van iPod

Soittelin viime viikon torstaina Officelineen iPodistani istuskellessani autossa parkissa odottelemassa. Olin jo aiemmin selvittänyt Applen sivuilta Apple ID:ni avulla, että iPodista oli tukitapaus olemassa, jonka ensimmäinen vaihe oli se, että UPS oli toimittanut palautusboksin Officelineen 8.3. mutta kone ei ilmeisesti ollutkaan Applella.

-Joo, ei tänne oo merkitty mitään 7.3. jälkeen tapahtuneeksi.
Selitin sitten soittaneeni Applelle ja sopineeni, että kuriiri tuo iPodin palautusboksin heille sinne.
-No se selittääkin! Noin kolme viikkoo sitten mä sain tyhjän iPodin palautusboksin eikä kukaa tienny mitä sillä pitää tehdä.
-Joo no soitin kyllä teille huoltopuolelle ja kerroin asiasta, mutta ei se mitään.
-No joo... tosin se boksi on nyt rosiksessa.
-Ahaa, no mitäs sitten keksitään?
-Ömm... Mä meen keskusteleen tonne meiän huoltoon ja ne soittaa sieltä sulle kohta.

Meni torstai ja perjantai ja viikonloppu. Soitin sitten äsken sinne, puhelimeen vastasi eri henkilö kuin viimeksi.
-Tää on testattu uudelleen 30.3. nähtävästi.
Selitin taas tilanteen.
-Ai se tyhjän boksin tapaus, joo.
-Joo no sen piti kuitenkin lähteä Applelle.
-Joo ootas hetki...

-Haloo?
-Jesh
-Nii, se on lähteny kuun viimenen päivä Hollantiin Applen tekniikkakeskukseen tutkittavaksi se iPod ja se on siellä vielä.
-Aijaa, no sehän on hyvä.
-Ai, ok. Se tulee sieltä sitten meille tänne takas.
-Joo ei se mitään, se on sen ajan murhe.
-Joo. Ensimmäinen iPod jonka kuulen lähteneen Applelle Hollantiin.
-Aijaa? Se on tosiaan häilyvä vika ja se oli Applen kanssa sovittu, että ne vilkasee sitä.
-Jooh, onhan se hyvä, että ne purkaa ja tutkii sen ja tarvittaessa vaihtaa.

Että tällaista tänään. Lopultakin mussukka lähti Applelle ihmeteltäväksi, seuraavaksi odotellaan tuomiota ja palautusta. Alan vain miettiä alkavatko ongelmani olla Officelinen kahvihuonekeskusteluja. Ehkä järjestän iMacin näppäimistön vaihdon (tyyppivikakiukuttelujen takia) suoraan Applen kanssa, ei se kai huonomminkaan voi mennä?