Terkkuja jäiseen Suomeen!

Tuli tässä mieleen, että iPodin olisi kai laskujeni mukaan pitänyt palata viime viikolla, joten koska nyt on perjantai-iltapäivä, se on noin viikon myöhässä Applen alkuperäisestä "no se on reissussa viikon" -arviosta. Tai sitten podi on palautunut Officelinelle ja siellä on oltu vaan "öö, mitähän me tällä - eiku hei, mä tiiän, myydään tää!".

Joka tapauksessa mielikuva ympäri maailmaa reissaavasta iPodista on vahva. Kuka sitä nyt jäiseen Suomeen tulisi kesken talven, jossa akkukin kestää vähemmän? Odotan vain saavani sarjanumerolla signeeratun postikortin lähipäivinä postissa jostain keski-eurooppalaiselta biitsiltä.

Olisi silti kiva saada se 20 gigainen värimalli takaisin, tuo 10 gigainen mustavalko nimittäin osoittaa erityisesti talvella sen syyn miksi vaihdoin. Lisäksi, vaikka alkuperäinenkään iPod ei minusta ollut koskaan iso ja uusien pieneneminen oli minusta "turhaa haihattelua", olen kuitenkin tottunut siihen, että tuo puoli senttiä ohuempi uusi versio menee tarvittaessa kivuttomasti farkkujen takataskuun. Vanha ei selvästikään mennyt yhtä kivuttomasti. Kyllä siihen vain tottuu.

Vaikka sieltähän tietysti tulee taas kohta joku mörköfeaturen osaava iPod - huhuja on ollut niin iPod-puhelimesta kuin kosketusnäytöllisestä "todellisesta" video-iPodista.

Missä olet, Vicky Lee?

Live with me

Pitää taas blogahtaa (pitkästä aikaa, pakko myöntää) käyttäen iMacin widgettiä, Bloggerin saitilla on joku järeämmän oloinen härö (eikä tämänkään ilmeisesti pitäisi teoriassa toimia).

Mäkin käyttäminen alkaa hiljalleen rutinoitua, joskin ongelmia on edelleen. ATK-pöytänäni oleva puupöytä on ilmeisen vääränlainen optisille hiirille (tuli huomattua jo muutama vuosi sitten), kursori hyppii ja pomppii. Lisäksi tässä on vielä pc molempine näyttöineen ja näppäimistöineen mukana jakamassa pöytätilaa, joten ergonomia ei nyt ole ollut mäkin käyttämisen pääjuttu.

Viime viikolla sain Verkkokauppa.comista tilaamani Mapowerin ulkoiset levykotelot tai -kehikot. Sainpa pähkäiltyä niihin levyt paikoilleen, jonka jälkeen alkoi mieletön tiedostojen siirtäminen, että sain tiedostojärjestelmät vaihdettua FATiksi, jotta sekä mäkki että pc ymmärtävät levyjä. Sen jälkeen alkoi mieletön tiedostojen lajittelu-urakka, joka alkaa nyt olla jokseenkin pulkassa. Tämä nyt ei tietysti varsinaisesti liity mäkkiin, se olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, päätin vain "uuden alun" olevan sopiva kohta toteuttaa se.

Yllätyin hieman, ettei Helsingin Stockmannilla meinattu tietää mistä on kyse, kun lähetin edustajani kysymään mini-DVI <-> DVI-adapteria, jotta saisin toisen näytön kiinni mäkkiin. Vasta neljäs myyjä tiesi mistä on kyse, mutta ilmoitti sitten iloisesti "ei meillä noita oo". Täytyy kalastaa jahka eksyn johonkin mäkkikauppaan, juuri nyt ei postimaksututa sen vertaa.

Mp3sten joukkotägääminen tiedosto- ja kansionimen perusteella ei nopean googlailun perusteella vaikuttanut kovin helpolta mäkillä, joten sen jouduin hoitamaan peeceellä. Ulkoiset kovalevyt osoittivat tässäkin arvonsa, sillä ne sai näppärästi kytkettyä piuhaa vaihtamalla toiseen koneeseen.

Muuten elämä ei ole sen ihmeellisempää mäkillä - tai oikeastaan on, helppokäyttöisyys ja ennen kaikkea intuitiivisyys ovat asiat, jotka leimaavat ajatusmaailmojen eroa. Lisäksi iMacin näyttö on kyllä upea, olen katsellut suu auki miten hyviltä digikameralla otetut kuvat näyttävät iPhotossa koko ruudulla ja miten jumalaiselta Applen galleriasta haettu 1080p HD-materiaali näyttää QuickTimessa. 

Ongelmiakin toki on, Intel-mäkille ei löydy kaikkia tarvittavia palikoita QuickTimeen, joten välillä täytyy käyttää VLC:tä. Lisäksi yleisesti tunnettu ongelma langattoman verkkoyhteyden automaattisen kirjautumisen kanssa ärsyttää ja muutaman kerran olen kärsinyt toisesta Intel-mäkkien peruslapsuksesta: näppäimistön äänenvoimakkuusnapit tai hiiri eivät ole toimineet koneelle pidemmän ajan päästä palattaessa ennen uudelleenkytkemistä. Ongelmiin tosin on mitä ilmeisimmin tulossa ohjelmistopäivitykset, vaikka osa ihmisistä onkin vaihdattanut Applella näppäimistöjä. Suurimmalla osalla ongelmat ovat kadonneet siihen.

Näppäimistöstä puheen ollen, miksei tässä ole nappeja iTunesin hallintaan? Play/Pause ja Next olisivat ne mitä kaipaisin. Nyt sain loistavan vinkin perusteella nakitettua F1 ja F2 näppäimet hoitamaan noita hommia Quicksilverin avulla.

Eli Intel-omppu on hiukan raakile tällä hetkellä. Ei pahasti, mutta hiukan. Todennäköistä silti on, että tästä kypsyy hiljalleen todella maittava kokonaisuus sillä olen tässä viimeisen viikon kysellyt itseltäni "miksen vaihtanut jo aiemmin?"

Edit: Yhdistin kaksiosaisen blogahduksen yhdeksi nyt kun Bloggerin hallintasivu toimii normaaliin tapaan.

Hello (again)

Tänään se sitten koitti, taas: Mäkki tuli taloon.

Taikauskoisena en asentanut lisämuistia samantien uuteen koneeseen vaan testasin, että kone varmasti toimii. Alkutestailun jälkeen totesin, että hyvinhän tämä kukkuu ja asensin lisämuistin paikoilleen. Helppoa kuin tanssi jos on aiemminkin räpläillyt tietokoneita eikä vaikeaa vaikkei olisikaan. Vaikutus nopeuteen ja sulavuuteen oli todella merkittävä, perusmuistin varassa meininki oli hieman tukkoinen mutta lisämuistin kanssa alkoi latu maistua. Käsittämätöntä miten iMacissä edes tulee vain 512 megaa muistia mukana, giga on minusta minimi.

Loppupäivä menikin ihmetellessä, lähes pelkästään positiivisesti. Sain koneen kyllä kaadettua sekoilemalla kaukosäätimen kanssa, ilmeisesti kone yritti nukahtaa ja ladata Front Rowta yht'aikaa. WMV-tiedostojen tuki ei ollut ihan helppo homma uudelle mac-käyttäjälle, mutta Rosettalla nähtävästi saa kikkailtua yllättävän paljon. Tämä siihen asti kunnes oikea softatuki saapuu.

Nyt odottelen Verkkokauppa.comista kiintolevykoteloita, että saisin digitaalisen elämäni siirrettyä tälle koneelle vanhasta pöytäkoneestani. Lisäksi täytyy hommata mini-DVI -> DVI-sovitin, että saan toisenkin näytön kiinni tähän. Kirjoittelin äsken foorumeille, josko joku tietäisi voinko vain heittää mäkin kiinni stereoihin optisella äänilähdöllä, kaiuttimien asettelu ei nimittäin oikein suosi mäkin sijoituspaikkaa. Lisäksi tuo liitäntä on hieman outo, optinen ääniulostulo kuulokeliitännän kautta? Perus-SPDIF tuskin olisi ollut liikaa vaadittu.

Ai millainen tämä on käyttää? Upea, kirjoittelen tässä aamuyön tunteina ja olen varsin tyytyväinen. Näyttö on iso ja kirkas, Mighty Mousen kanssa aletaan olla hiljalleen tuttuja ja diggailen tätä Pro Keyboardia kyllä ihan 100-0 vaikka omppunapit ovatkin siinä mistä normaalisti sormet hamuavat ALTia. Alitajuisesti tulee klikattua hiirellä välillä oikeaa nappia, jota tosin en ole määritellyt käyttöön. Hiljainenkin tämä on vielä kaiken lisäksi, uskomattoman äänetön sirisevään ja humisevaan pöytätorniin tottuneena ainakin.

Mutta nyt me taidetaan painua nukkumaan, molemmat. Diggailen kyllä tuota "hengittämistä" mitä kone harrastaa nukkuessaan.  

Etanapostin ihanuutta

En tiennytkään, että aseiden ostamisen lisäksi myös mäkkien ostamiseen liittyy karenssiaika. Sellaisen järjesti Suomen Posti, jonka hoteissa mäkkini on koko viikonlopun. Soitin eilen Officelinelle varmistaakseni, että paketti oli lähtenyt ja olihan se, pitäisi olla perilläkin jo. Seurantakoodia tosin eivät nähneet mistään, joten paketti jäi paikallisen pakettisolmun hoteisiin odottelemaan (toivottavasti) maanantain postin mukana tulevaa pakettikorttia.

Kysymyshän kuuluu, että miten jopa Postilta itseltään kuluu niin paljon aikaa toimittaa paketikortti perille, luulisi urakan olevan kohtuullisen helppo vaikka kuinka olisi lähtenyt keskiviikkoiltana sen verran myöhään, että se menee torstain puolelle. Noh, tähän kyseiseen tapaukseen tietysti vaikuttaa varmaan AKT:n lakkoilu, mutta noin yleisestikin on minusta täysin turhaa odottaa sitä lappua yksi päivä. Mutta kun ei ole seurantakoodia niin ei. Kävin oikein kysymässä, mutta ei auta.

Noh, joskohan maanantaina päästäisiin töiden lomasta myös vähän kertomaan käyttökokemuksia. Tuskin, jotain menee taas kuitenkin pieleen.

"Syömään!"

Hoksattuani, että päivän postisaldo oli nada mäkkien suhteen, päätin soittaa Officelineen. Soitin ensin nopeasti ruuan valmistumista odotellessa - jonotusta. Soitin hetken päästä uudelleen - jonotusta. Söin pizzani puoleenväliin ja soitin - jonotusta. Puhelin kaiutintilaan ja pöydälle. Sain syötyä loppuun ennen kuin lopulta vastattiin. Selitin taas tilanteen ja sanoin soittavani kyselläkseni, että mikähän on koneen tilanne.
-Ömm... kovin kuulostaa erikoiselta. Niin MITÄ sieltä Machuollosta sanottiin?
-Että te olette yhteydessä minuun uuden koneen suhteen.
-A-haa... Millä nimellä se sun tilaus oli?
-xxxyyyzzz
-Joo, kyllä täällä näkyy, että se kone oli DOA ja se ilmeisesti sen takia tutkitaan kahdessa paikassa(?!)... Mä tota vaikka kysäisen tuolta ja soitan sulle kohta.
-Teeppä tämä.

Miksei Officelinellä ole jonotusmusaa, kun siellä on pidemmät puhelinjonot kuin erinomaisia biisejä soittavalla Applen tukipuhelimella? Joka tapauksessa, pian soi puhelin.
-Joo saat tulla hakemaan tän sun iimäkkis, sanoi OL:n nainen sellaisella "syömään!"-äänensävyllä.
-No tota, mä ikään kuin asun yli 300km päässä, jos mitenkään voisit postittaa...
-Joo kappas, nyt vasta katoin tota osoitetta. No minäpäs pistän tämän postiin ja soitan jos tulee ongelmia.

Onneksi puhelin ei ole vielä soinut. Hyvällä lykyllä kone on huomenna tai ylihuomenna täällä. Huonolla tuurilla puhelin soi huomenaamulla (tai siis myöhemmin tänään) kello 8, että "joo sori, ei pysty".

Tilasin kuitenkin Verkkokauppa.comista kaksi Mapowerin USB2+Firewire-liitännöillä olevaa kiintolevykoteloa tai -kehikkoa, mistä nyt haluaa puhua. Hintaa tuli tuplaten enemmän kuin olin alunperin suunnitellut, mutta myös Firewiren vaatiminen selvästi kavensi järkeviä vaihtoehtoja ja lisäsi hintaa. Juuri näistä koteloistahan paikallinen atk-kauppa totesi, ettei ole saatavilla ainakaan heidän tavarantoimittajiltaan, ja heidän kunniakseen on sanottava ettei Verkkokaupallakaan varsinaisesti ollut valinnanpaljoutta, laskin viisi eri vaihtoehtoa.

Eiköhän tämä tästä hiljalleen. Lohduttavaa oli ainakin kuulla, että Prisonerin kolmas iMac oli virheetön yksilö, joskohan itse selviäisin ensikertalaisena pienemmällä tuomiolla. Mäkin jälkeen täytyy tietysti jatkaa jännäystä vielä iPodin kanssa, joka kai kohta reissaa jossain päin maailmaa. Olisi kuitenkin kiva päästä jo siihen itse käyttämiseen epäonnen ja jälleenmyyjän kanssa taistelun sijasta.

"Ei meillä ole huonoa palvelua, meillä ei ole palvelua ollenkaan!"

Tänä aamuna kello 10 puhelin soi taas. Machuollon nainenhan se siellä taas minua kaipaili.
-Etkös sä ottanutkin sen lisämuistin irti koneesta?
-Jep
-No hyvä, sitä minäkin sanoin Officelinen jätkille mutta kun ne vaan tuijottaa paperia "tässä pitäs olla lisämuisti..."

Johtopäätös: Machuollon kanssa asioiden hoitaminen on nopeaa, täsmällistä ja miellyttävää. Toivon vain, että tuo tarkoittaisi sitä, että uusi kone on tulossa tännepäin.

Iltapäivällä puhelin soi vaihteeksi. Officelinestä soitettiin iPodia koskien.
-Ei me nyt olla saatu sitä vikaa esiintymään, eikä me uskalleta lähettää konetta Applelle kun ne lähettää vain koneen laskun kera takaisin löytämättä vikaa.
-Aha.
-Että tuota... Jos sä voisit soittaa Applelle ja tiedustella niiden kantaa tähän asiaan? Saat tän sun iPodis sarjanumeron ja sen puhelinnumeron.
-No pistä edes tekstiviestinä kun en nyt just pysty kirjottamaan ylös niitä tietoja.
-Oukei.

Johtopäätös: Parin tonnin tilaukset eivät edellytä palvelun saamiseen, "siinäpäs soittelet". Miksi muuten minun, asiakkaan ja uhrin, täytyy toimia välittäjänä valmistajan ja valtuutetun jälleenmyyjän välillä?

Soitin sitten Applelle ja selitin vian ja tilanteen tukipalvelun henkilölle.
-Joo ei siinä mitään, tänne vaan. Mä lähetän kuriirin tuomaan tommosen kuljetusboksin, johon sen iPodin voi pakata huoltokeskukseen reissaamista varten.
-Se iPod on Officelinellä Hesassa yli 300km päässä
-Selvä, ilmotatko vaikka niille, että se noudetaan huoltoon sieltä? Siinä menee joku viikko siinä reissussa ja sitten se palautuu sinne se laite.
-Ok, mä teen tämän.
-Noni, morjens!

Johtopäätös: Applen tukipuhelimen ihmiset ovat ystävällisiä ja osaavia.

Soitin sitten Officelinelle ja selitin tilanteen.
-Siis täh? Se tullaan hakemaan täältä?
-Niin, se lähtee Applen huoltokeskukseen.
-Ja siis ömm...
-Niin, se lähtee sinne ja on siellä noin viikon ja tulee takas.
-Eli meidän ei tarvitse antaa sulle toista iPodia tilalle?
-Ei tarvitse.
-Oookkeeeej, no eiköhän tää tästä.
-Toivottavasti. Paha sanoo kun oon vähän niinku välikätenä kahden eri tahon asialla.
-Niin no se on kyllä joo...

Johtopäätös: Viimeisen viikon aikana käytyjen keskustelujen perusteella Machuollolle kaksi pistettä asiakaspalvelusta ja toimivuudesta, Applen tukipuhelimelle kaksi pistettä asiakaspalvelusta ja toimivuudesta ja Officelinelle miinus kolme pistettä.

Tosin Officelinen kunniaksi täytyy sanoa, että ainakin siellä puhutaan takaisin reippaasti kun ottaa yhteyttä ja sinänsä ollaan ystävällisiä, monissa paikoissa ollaan vain hiljaa ettei heitä huomattaisi ja puhuttaessakin korkeintaan tylyjä. Suomalaiseen tasoon verrattuna he ovat keskitasoa, se vaan ei riitä kun muut alalla toimivat tahot ovat tähän mennessä täydellisiä. Taidan silti keskittää mahdolliset isommat jatko-ostokset (12-13" Intel iBook on harkinnassa talouteen sitten kun se julkaistaan) Applen verkkokauppaan. Vaikka yli kolme vuotta sitten sinne soittamani puhelu ongelmasta iPodin tilauksessa ei mennytkään aivan yhtä sujuvasti kuin viimeisen viikon puhelut teknisen tuen kanssa, oli se silti kokemuksena plussan puolella.

Pitäisi tilata ulkoiset kiintolevykotelot (kehikot) Verkkokauppa.comista kun paikallinen atk-kauppa kieltäytyi uskomasta, että Suomessa on saatavilla kehikoita, joissa on sekä USB2 että Firewire. Ja Firewirellä ei kuulemma tee mitään kun USB2 on nopeampi. Joopa joo, entäs nopeuden ylläpitäminen ja prossukuorma? Sitten iski hiljaisuus. Saa nähdä millainen show noista tulee.

Toiveikkaana huomista postia odottelemaan.

Broke and back

No niin, aika tarkastella miten asiat ovat edenneet ja mitä teen toisin ensi kerralla.

Tänään iltapäivällä soitettiin Machuollosta.
-Joo rikki on, kone lähtee vaihtoon, saat uuden.
-Jaha, no sehän on hyvä kuulla ettei ollut piilovika. Mikäs siinä sitten oli?
-Aeshm, näytönohjain.
-Selvä
-Me pistetään nyt tästä sana eteenpäin Officelinelle, että ottavat yhteyttä uuden koneen suhteen.

Harmi etteivät hekin soittaneet jo tänään.

Eli hienompi homma, että vika ei ollut haamu ja mennyt piiloon ammattilaisten läheisyydessä. Tähän mennessä olen ihan tyytyväinen saamaani palveluun, ainakin sen jälkeen kun ensimmäinen kone tuli tänne. Olisi ollut ärsyttävää taistella kahdesta Applen haamuviasta yht'aikaa, iPodini kun on Officelinellä syynättävänä ajoittain esiintyvän toisen kanavan katoamisen takia. Olisin kuulemma saanut uudet kuulokkeet kun vikaa ei löytynyt "ettei meidän tarvitse lähettää tätä konetta Applelle, jossa tehdään samat testit ja todetaan, että vikaa ei ole ja se maksaa meille". Harmi vain etten käytä pääasiallisesti vakiokuulokkeita. Podi jäi jatkotestauksiin, saa nähdä koska siitä soitetaan taas.

Jälkeenpäin tarkasteltuna olisi pitänyt alunperinkin tilata kone Applen verkkokaupasta. Tieto tilauksen statuksesta virtaa paljon paremmin kuin Officelinellä ja toimitusaikakin olisi loppupeleissä ollut lyhyempi, hinnan ollessa hieman edullisempi. Lisäksi tekninen tuki ja takuu pelaavat aivan samalla tavalla tähänastisten kokemusten perusteella, ja mikseivät tietysti pelaisikin. Toisia tietysti hirvittää vähemmän antaa rahansa suomalaiselle jälleenmyyjälle kuin itse emokonsortiolle, mutta omat kokemukseni Applen verkkokaupsta ovat olleet lähes pelkästään positiivisia.

Nyt sitten vain odotellaan uutta konetta. Saisi tulla varsin pian, oli jo tarpeeksi tympeää palauttaa edellinen kone syntymäpäivänään. Suurin osa kärsimättömyydestä aiheutuu silti siitä, että pääsi jo vähän maistamaan, mutta ei saanut vielä koko kakkua.

Odotuksen (anti)kliimaksi

Viimeisen blogahduksen jälkeen asiat ovat edenneet vähän toisin kuin piti. Helsingin Officelinestä olisi annettu kone mukaan kantoon, mutta kun webbikaupan tilaus oli kuulemma Kuopion liikkeen heiniä (täh?) niin he eivät uskaltaneet. Eli melkein muttei ihan. Mikä ihmeen "ysikolme, joka viittaa Kuopioon"? Miksi "oota mä käyn kysyys" tarkoitti samaa kuin "ei se toinenkaan kaveri tiedä"? Luulisi postin kulkevan nopeammin suoraan Helsingistä tänne kuin käydä kääntymässä Kuopiossa (joka on saman verran kilometrejä sivussa täältä kuin Helsinkikin).

Soitin seuraavana päivänä Kuopion Officelineen, jossa kuulostettiin hölmistyneeltä ja pienen tutkimisen jälkeen sieltä vastattiin, että "joo, kone on lähteny tänään Helsingistä, huomenna siellä". Kysymys siis kuuluu: miten koko Kuopio-episoidi liittyi tähän?

Kone olikin seuraavana aamuna toimitettu toimitusosoitteen sijasta laskutusosoitteeseen, mikä nyt ei ollut suuri murhe. Ei muuta kuin kone pois pakkauksesta ja ihastelemaan. Fiilistelen lisää myöhemmin.

Officelinen huollosta soitettiin samalla, eivät kuulemma löydä ajoittain esiintyvää vikaa iPodistani. Tarjosivat uusia kuulokkeita sen sijaan, että kone lähtee Applelle, josta kuulemma tulee lasku heille. Pyysin vielä tutkimaan, sillä ei vika (toisen kanavan vaikeneminen) esiinny minullekaan kuin ajoittain.

Sillä välin tein oloani kotoisaksi mäkin kanssa, muokkasin muutamia asetuksia ja etsin asioita silmät lapsenomaisen hämmästyksen suurentamina. Hyvin helppoa ja mukavaa.
Officelinellä oli sentään hoksattu asentaa lisämuisti suoraan koneeseen. Kesti tosin hetki, että löysin "About this Mac"-komennon, jolla sain asian selvitettyä.

Jouduin lähtemään hoitamaan yhden työasian ja jätin koneen siksi aikaa päälle lataamaan tiedostoja Intternetin ihmeellisistä syövereistä. Tullessani takaisin oli näyttö sammunut, kuten varsin moneet tietokoneet tekevät kyllästyessään odottamaan käyttäjän heilumisia. Heilautin Mighty Mousea herättääkseni koneen ja sieltähän se heräsi. Näytön kuva tosin oli ihan täynnä häiriöitä. Käynnistin sitten koneen uudelleen, sitten sammutin kokonaan ja irrotin virtapiuhan hetkeksi. Häiriöt eivät kadonneet mihinkään. Luuri käteen ja soittamaan. Officelinen huollosta ei osattu ehdottaa kuin PSU(?) resetointia, mutta siitäkään he eivät osanneet sanoa miten se tapahtuu Intel-koneessa. Pyysivät soittamaan Applelle.

Applelle jonoteltuani hetken Paul Oakenfoldin "Ready steady go" tahdissa pääsin puhumaan teknisen tuen kanssa, joka kuunteli tarinaani selvästi ymmärtäen jostain jotain ja totesi, että olin PSU-resetoinnin tehnyt jo ottamalla virtapiuhan hetkeksi irti. Hän totesi, että kone julistetaan DOAksi (dead-on-arrival) ja sen takia se menee huoltojonon ohi ja että "Machuolto hoitaa vaihdon tänään tai huomenna". Lopun iltapäivän aikana ei tapahtunut enää mitään sen asian suhteen.

Totesin vain näytön häiriöiden hiljalleen katoavan, joskin joka kerta kun kone heräsi näytönsäästäjästä, näyttö välkkyi raivoisasti ja pitkään. Jostain syystä vika ei tuntunut juuri koskettavan unitilaa. Hieman harmittaa se, että pahimmat häiriöt katosivat jo mutta kone ei kuitenkaan ehjääntynyt kunnolla, joten ei viitsi sanoa "ei vaiteskaa, this will do" vaikka kone muuten on erinomaisessa kunnossa.

Tänä aamuna puhelin soi kello 0900 tasan ja Machuollosta soitettiin, että he yrittävät nyt järjestää kuriirin hakemaan koneen, pistä kone takaisin pakettiin ja irroita se lisämuisti niin saat pistää sen uuteen koneeseen. Officeline kuulemma hoitaa uuden koneen toimituksen. Harmittaa kun tähän tulee viikonloppu väliin etten saa uutta konetta. Puolituntia myöhemmin paikallisesta Matkahuollosta soitettiin, että kuriiri tulee seuraavan 1,5h aikana hakemaan. Meni 30min ja sieltäpä tuli paikallisen kuljetusfirman mies nappaamaan koneen kantoon.

Odotamme jatkoa jännityksellä. Huonolla tuurilla saan vielä jonkin megalomaanisen laskun kaikkien kulutetusta ajasta kun he eivät löydä (mielestään) mitään vikaa koneesta. Täytyy vain toivoa, että palvelun taso ja nopeus pysyy jokseenkin samana tästä eteenpäinkin. Tällä viittaan nyt koneen palauttamista koskevaan osuuteen, tilauksen käsittely oli vieläkin vähintäänkin... erikoista. Verkkokaupassa tilaukseni näkyy edelleen "odottaa toimitusta 23.2.2006" -tilassa.

Selvää silti on tähän mennessä, että päätös mäkistä oli oikea. On se sen verran huikea vehje.